Tavoitteena pikkuparannus vai epäreilu kilpailuetu?

Tekoälystä puhutaan nyt paljon tehokkuutena. Nopeampina muistioina, parempina tiivistelminä, halpoina tuotantoina ja yksittäisinä työvaiheina, jotka saa hoidettua aiempaa pienemmällä vaivalla. Hyötyä niistä tulee, mutta kunnianhimo jää matalaksi, jos tavoite on vain tehdä vanha työ nopeammin. Sortuvatko suomalaiset yritykset ajattelemaan generatiivista tekoälyä liian pienesti?

Tekoälyä sovitellaan vanhaan malliin, vaikka pitäisi kysyä, onko vanha malli ylipäätään enää oikea. On eri asia tehdä sama työ nopeammin kuin miettiä, miten työ pitäisi tehdä, jos se suunniteltaisiin nyt alusta alkaen tekoälyn kanssa. Monessa yrityksessä puhutaan yksittäisistä käyttötapauksista tai ajatellaan, että tekoälyä hyödynnetään jo, kun kaikille annettiin Copilot-lisenssit.  Tapa edetä sekin, mutta samalla se rajaa hankkeet pieniksi. Tavoitetaso määrittää lopputuloksen, ja jos tavoite on pieni, vaikutus jää väistämättä pieneksi.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Pilottien merkitystä ei myöskään pidä vähätellä. Pienille kokeiluille on tarve, sillä ne näyttävät, mikä toimii, ja antavat esimerkkejä muille. Usein juuri niiden kautta syntyy ensimmäinen aito liike. Onnistuneet pilotit eivät kuitenkaan ole lopullinen tavoite, vaan etappeja kohti maalia. Jos ne jäävät irrallisiksi kokeiluiksi, vaikutus jää hajanaiseksi. Jos ne taas kytketään selkeään tavoitteeseen, niistä alkaa muodostua jotain suurempaa.

Tämä näkyy hyvin, kun katsoo Ruotsiin. Suomen ja Ruotsin työelämän tekoälyn käyttöä vertaileva tutkimus osoittaa, että suomalaiset kaipaavat ennen kaikkea käytännönläheisiä ohjeita, kun taas ruotsalaiset painottavat useammin syvempää osaamista. Se kertoo olennaisesta erosta. Kyse ei ole vain siitä, mitä yksittäisiä asioita tuetaan tekoälyllä, vaan siitä, mitä tavoitellaan ja miten sitä johdetaan.

AI Sweden totesi helmikuussa 2026 Ruotsin kansallista AI-strategiaa kommentoidessaan, että korkeat tavoitteet edellyttävät rohkeaa johtajuutta ja merkittäviä investointeja. Lause on yksinkertainen, mutta paljastaa olennaisen eron. Suomessa keskustelu kääntyy helposti siihen, mitä milläkin työkalulla saa tehdä ja mitä ei, ja mitä työkalu maksaa. Ruotsissa puhutaan useammin siitä, mitä halutaan saavuttaa ja millainen investointi on tehtävä. Ero ei ole vain käytännöissä. Se on ajattelutavassa, asenteessa ja kunnianhimon tasossa.

Etenemmekö kuin urheilijat, jotka toistavat tekevänsä parhaansa ja katsovat sitten, mihin se riittää? Se voi riittää hyvään suoritukseen, jopa itsensä ylittämiseen. Joskus voittoonkin. Tekoälyn kohdalla tämä näkyy niin, että käyttö kyllä lisääntyy, mutta suunta jää epäselväksi. Välieriin päästään, mutta finaalissa ei tuuleteta.

Onnistuminen tekoälyn hyödyntämisessä ei jää kiinni vain osaamisesta tai työkaluista. Se jää kiinni tavoitteista. Jos tavoitteena on tehdä vanha työ hieman nopeammin, siihen kyllä päästään. Jos tavoitteena on muuttaa tapa, jolla työtä tehdään, päätöksiä tehdään ja kilpailuetua rakennetaan, puhutaan jo aivan eri mittakaavasta. Kysymys kuuluu, kumpaan tavoitteeseen tyydymme: pieneen parannukseen vai todelliseen muutokseen? Nykymallin tehostamiseen vai uuden kilpailuedun luomiseen?

Kirjoittaja

Elina Bono
Toimitusjohtaja, johtava konsultti
elina.bono@nitroaim.fi
+358 40 7460 42
7

Lähteet

  • Aho, M., Niittymaa, J., Heilmann, P., Nikolakopoulos, G., Koval, A. & Hiltunen, E. Artificial Intelligence in Finnish and Swedish Workflows: A Comparative Survey of Micro- and Large-Scale Enterprises. Springer, 2025.

  • AI Sweden: AI Sweden on the Government’s National AI Strategy: “High ambitions demand bold leadership and substantial investment”, 20.2.2026.

Edellinen
Edellinen

Suomi tietää, että tekoälyllä voi tehdä tuottavuusloikan. Miksi emme silti tee sitä?

Seuraava
Seuraava

AIM Higher: Leading the Future of Business and Marketing